Yksi tärkeimmistä eroista APS-C:n ja täysikokoisten kamerajärjestelmien välillä on niiden objektiivien koko ja paino. APS-C-objektiivit ovat yleensä pienempiä ja kevyempiä kuin täyden kennokoon vastaavat objektiivit, mikä vaikuttaa merkittävästi siirrettävyyteen ja käsittelyyn. Tämä ero johtuu anturin koon ja optisten suunnitteluperiaatteiden perustavanlaatuisista vaihteluista.
Anturin koon ymmärtäminen
Ensisijainen syy APS-C:n ja täyden kennokoon objektiivien kokoeroihin on ero anturin koossa. Täyskehyksen anturi, jonka mitat ovat noin 36 mm x 24 mm, on huomattavasti suurempi kuin APS-C-anturi, joka on tyypillisesti noin 23,6 mm x 15,7 mm (vaikka tämä voi vaihdella hieman eri valmistajien välillä).
Tämä ero anturin koossa vaikuttaa suoraan sen kuvaympyrän kokoon, jonka linssi tarvitsee projisoida. Kuvaympyrä on valoalue, jonka linssi heijastaa anturiin. Suurempi anturi vaatii suuremman kuvaympyrän peittämään koko pintansa.
Kuvan ympyrä ja linssin koko
Täyskuvaobjektiivin on heijastettava suurempi kuvaympyrä, jotta se peittää koko täyskuvakennon. Tämä edellyttää suurempia optisia elementtejä linssin sisällä, mikä lisää sen kokoa ja painoa.
Sitä vastoin APS-C-objektiivin tarvitsee vain heijastaa pienempi kuvaympyrä peittääkseen pienemmän APS-C-kennon. Tämä mahdollistaa pienempien ja kevyempien optisten elementtien käytön, mikä johtaa kompaktimpaan ja kannettavampaan objektiivisuunnitteluun.
Optisen suunnittelun huomioita
Kuvaympyrän lisäksi optisella suunnittelulla on myös ratkaiseva rooli linssin koon ja painon määrittämisessä. Objektiivisuunnittelijat pyrkivät minimoimaan poikkeamat ja vääristymät tuottaakseen teräviä ja korkealaatuisia kuvia. Näiden optisten epätäydellisyyksien korjaaminen vaatii usein useiden linssielementtien käyttöä, mikä voi lisätä linssin kokoa ja painoa.
Täysikokoiset linssit, jotka on suunniteltu kattamaan suuremman anturialueen, vaativat usein monimutkaisempaa optista suunnittelua kuvanlaadun ylläpitämiseksi koko kehyksessä. Tämä monimutkaisuus tarkoittaa enemmän linssielementtejä ja siten suuremman ja raskaamman objektiivin.
Viljelytekijän vaikutus
APS-C-kameroiden pienempi kennokoko tuo ”rajauskertoimen”, joka on tyypillisesti noin 1,5x tai 1,6x. Tämä tarkoittaa, että APS-C-kameran objektiivin näkökenttä on kapeampi kuin täysikokoisen kameran. Esimerkiksi APS-C-kameran 50 mm:n objektiivilla on näkökenttä, joka vastaa 75 mm:n tai 80 mm:n objektiivia täysikokoisessa kamerassa.
Vaikka rajaustekijä vaikuttaa näkökenttään, se ei suoraan vaikuta objektiivin fyysiseen kokoon. Se vaikuttaa kuitenkin polttoväliin, joka vaaditaan tietyn näkökentän saavuttamiseksi. Esimerkiksi laajakulmaisen näkökentän saavuttamiseksi APS-C-kamerassa tarvitaan lyhyempi polttoväliobjektiivi verrattuna täysikokoiseen kameraan. Lyhyemmät polttovälit ovat usein pienempiä ja kevyempiä.
Materiaalivalinnat ja rakentaminen
Linssin rakenteessa käytetyt materiaalit vaikuttavat myös kokonaiskoon ja painoon. Vaikka sekä APS-C- että full-frame-objektiivit käyttävät lasielementtejä, näiden elementtien koko ja lukumäärä voivat vaihdella huomattavasti.
Valmistajat käyttävät usein kevyempiä materiaaleja, kuten muoveja ja erikoisseoksia, APS-C-linsseissä vähentääkseen niiden painoa entisestään. Ensisijainen tekijä on kuitenkin edelleen kuvaympyrän projisoimiseen tarvittavien optisten elementtien koko.
Pienten ja kevyempien linssien edut
APS-C-objektiivien pienempi koko ja kevyempi paino tarjoavat useita etuja:
- Kannettavuus: APS-C-objektiivit on helpompi kuljettaa mukana, joten ne ovat ihanteellisia matka- ja katukuvaukseen.
- Käsittely: Kevyemmät linssit parantavat kameran tasapainoa ja vähentävät väsymystä pitkien kuvaussessioiden aikana.
- Kustannukset: APS-C-objektiivit ovat yleensä edullisempia kuin täysikokoiset objektiivit, joten ne ovat budjettiystävällinen vaihtoehto harrastajille ja aloittelijoille.
Nämä edut tekevät APS-C-järjestelmistä houkuttelevan valinnan valokuvaajille, jotka pitävät ensisijaisena siirrettävyyttä, kohtuuhintaisuutta ja helppokäyttöisyyttä.
Pienempien linssien haitat (mahdolliset)
Vaikka APS-C-objektiivit tarjoavat lukuisia etuja, niissä voi olla mahdollisia kompromisseja:
- Suurin aukko: Joillakin APS-C-objektiiveilla voi olla pienempi enimmäisaukko verrattuna huippuluokan täyden kennokoon objektiiveihin, mikä saattaa vaikuttaa suorituskykyyn heikossa valaistuksessa ja syvyysterävyyden hallintaan. On kuitenkin olemassa monia erinomaisia nopean aukon APS-C-objektiiveja.
- Rakennelaatu: Vaikka näin ei aina ole, joidenkin APS-C-objektiivien rakenteen laatu saattaa olla vähemmän vankka verrattuna ammattitason täyden kennokoon objektiiveihin.
On tärkeää huomata, että nämä ovat yleistyksiä, ja monet korkealaatuiset APS-C-objektiivit kilpailevat täyden kennon objektiivien kanssa.
Esimerkkejä koko- ja painoeroista
Harkitse tavallista 50 mm objektiivia. Täyskennoisille kameroille suunniteltu 50 mm:n objektiivi on tyypillisesti suurempi ja painavampi kuin APS-C-kameroihin suunniteltu 35 mm:n objektiivi, vaikka ne tarjoavat samanlaisen näkökentän (rajaustekijän vuoksi). Täyskennoisen 50 mm:n objektiivin on katettava suurempi anturialue, joten koko on suurempi.
Samoin täysikokoisille kameroille suunnitellut laajakulmaobjektiivit, kuten 24 mm:n objektiivi, ovat yleensä suurempia ja painavampia kuin APS-C-kameroihin suunnitellut laajakulmaobjektiivit, kuten 16 mm:n objektiivit, jotka tarjoavat vertailukelpoisen näkökentän.
Johtopäätös
Koko- ja painoero APS-C:n ja täysikokoisten objektiivien välillä johtuu ensisijaisesti anturin koosta ja siitä aiheutuvista kuvaympyrävaatimuksista. Täysikokoisten objektiivien on heijastettava suurempi kuvaympyrä suuremman anturin peittämiseksi, mikä edellyttää suurempia optisia elementtejä ja monimutkaisempaa optista suunnittelua. Tämä tarkoittaa suurempia, raskaampia ja usein kalliimpia linssejä.
Pienemmille antureille suunnitellut APS-C-objektiivit voivat olla pienempiä, kevyempiä ja edullisempia, mutta tarjoavat silti erinomaisen kuvanlaadun. Valinta APS-C:n ja täyden kehyksen järjestelmien välillä riippuu yksilöllisistä tarpeista ja prioriteeteista, ja APS-C tarjoaa vakuuttavan tasapainon siirrettävyyden, suorituskyvyn ja kustannustehokkuuden välillä.
Usein kysytyt kysymykset (FAQ)
Täysikokoiset linssit ovat tyypillisesti kalliimpia optisten elementtien suuremman koon, monimutkaisempien optisten suunnitelmien vuoksi, joita tarvitaan kuvanlaadun ylläpitämiseksi suuremmalla anturialueella, ja usein vanhemman rakenteen vuoksi. Nämä tekijät lisäävät valmistuskustannuksia.
Vaikka voit usein kiinnittää APS-C-objektiivin fyysisesti täysikokoiseen kameraan, sitä ei yleensä suositella. APS-C-objektiivi heijastaa pienemmän kuvaympyrän, mikä johtaa vinjetoitumiseen (tummiin kulmiin) täyskuvakuvassa. Joissakin kameroissa on ”rajaustila”, joka käyttää vain anturin keskiosaa ja simuloi tehokkaasti APS-C-kennoa, mutta tämä heikentää kuvan yleistä resoluutiota.
Ei välttämättä. Vaikka täysikokoisilla järjestelmillä on yleensä etu dynaamisen alueen ja hämärässä (suuremman anturin ansiosta), nykyaikaiset APS-C-objektiivit voivat tuottaa erinomaista kuvanlaatua, joka kilpailee monien täysikokoisten objektiivien kanssa. Linssin suunnittelun ja valmistuksen laatu on tärkeämpi tekijä kuin pelkkä anturin koko.
Aloittelijoille APS-C-kamera on usein parempi lähtökohta. Ne ovat yleensä edullisempia, ja linssit ovat pienempiä, kevyempiä ja halvempia. Näin voit kokeilla erilaisia polttovälejä ja valokuvaustyyppejä ilman merkittäviä taloudellisia investointeja. Kun taitosi ja tarpeesi kehittyvät, voit harkita päivittämistä täyden kehyksen järjestelmään.
Rajauskerroin ei muuta objektiivin fyysistä aukkoa (f-lukua). Objektiivi, jonka aukko on f/2,8, pysyy f/2,8:na riippumatta siitä, käytetäänkö sitä täysikokoisessa vai APS-C-kamerassa. Satokerroin vaikuttaa kuitenkin tehokkaaseen syväterävyyteen. Kuvassa, joka on otettu samalla f-numerolla APS-C-kameralla, on hieman syvempi syväterävyys kuin täysikokoisessa kamerassa. Jotkut valokuvaajat kutsuvat tätä ”tehokkaaksi aukoksi”, mutta on tärkeää muistaa, että fyysinen aukko pysyy muuttumattomana.
